Kissan perusterveydenhuoltoa – eläinlääkärin näkökulmasta

Photo by Tatiana u0410zatskaya on Pexels.com

Kissan perusterveydenhuoltoa – eläinlääkärin näkökulmasta

Kissanpennun alkutaipaleelle kuuluvat rokotukset, mikrosirun asennus ja erityisesti ulkoilevilla kissoilla kastraatio tai sterilaatio.

Kissan perusrokotuksiin kuuluvat kissarutto ja kissaflunssarokotteet sekä raivotautirokote ulkoileville, näyttelyissä käyville tai matkusteleville kissoille. Kissanpentu tulisi rokottaa ensimmäisen kerran 12 viikon iässä ja rokote tehostaa 16 viikon iässä. Viimeinen penturokote annetaan kun kissa on täyttänyt vuoden.

Rokotesuojan ylläpitoon valmisteesta ja kissan tautiriskistä riippuen annetaan rokotuksia 1-3 vuoden välein. Rokotekäyntiä kannattaa pitää myös terveystarkastuskäyntinä, sillä omaa kissaa kun katsoo päivittäin niin ei välttämättä huomaa piilevien sairauksien merkkejä. Myös hampaiden tilaa pystytään edes hieman arvioimaan rokotuskäynneillä ja tarvittessa suosittelemaan nukutuksessa tehtävää hammastarkastusta.

Mikrosiru voidaan asentaa kissanpennulle jo rokotuskäyntien yhteydessä, mutta viimeistään se kannattaa asentaa kastraatio/sterilaation yhteydessä. Mikrosiru on nahanalle laitettava pieni kappale, jonka sisältämän numerosarjan voi erillisella lukijalla lukea. Yleisin paikka mikrosirulle on niskassa lapojen välissä, joskus mikrosiru voi vaeltaa tästä kohdasta jonkin verran eteen- tai taaksepäin. Mikrosirunnumeron voi rekisteröidä maksutta Kanta.pet-palveluun tai kertamaksua vastaan Turvasiru.fi-palveluun, jolloin omistajan yhteystiedot ovat yhdistettävissä mikrosirunnumerosarjaan.

Kastraatio ja sterilaatio eli poika- ja tyttökissan leikkaaminen lisääntymisen estämiseksi on Suomessa melko tavallinen toimenpide jo nuorelle kissalle. Mikäli kissaa ei ole tarkoitus käyttää jalostukseen tai erityisesti jos kissa on tarkoitus päästää ulkoilemaan niin leikkaus on erittäin suositeltava. Leikkaus voidaan suorittaa kun kissa on kuuden kuukauden ikäinen tai painoa on vähintään 2 kiloa, riippuen kumpi tulee ensin täyteen.

Mitä vastaan rokotetaan?

Kissarutto eli kissan panleukopenia on kissan kannalta vaarallisin perusrokotuksilla estettävissä oleva virustauti. Kissarutto aiheuttaa voimakasta oksentelua ja ripulointia eikä siihen ole varsinaista hoitoa vaan kissaruttoon sairastunutta kissaa hoidetaan tukihoidolla. Noin puolet kissaruttoon sairastuneista kuolee tautiin. Kissaruttovirus on sitkeä ja omistaja voi tuoda sen mukanaan kengissä sisälle.

Kissaflunssat ovat tyypillisesti calici- tai herpesviruksen aiheuttamia, mutta myös muita aiheuttajia on. Kissaflunssa on hengitystieoireita aiheuttava tauti, joka aiheuttaa vakavimmat oireet tyypillisesti pennuilla, vanhoilla tai sairailla yksilöillä. Nämä virukset tarttuvat pääasiallisesti suorassa kosketuksessa kissasta toiseen tai yhteisen tavaran välityksellä. Oireeton perusterveeltä vaikuttava aikuinen kissa saattaa siis tartuttaa ”vahingossa” toisen kissan.

Rabies eli raivotautirokote on pakollinen matkustaville ja näyttelyissä käyville kissoille ja erittäin suositeltava ulkoileville kissoille. Suomessa raivotautia ei ole tavattu vuoden 2007 jälkeen, mutta teoriassa riski saada raivotauti villieläimen puremasta on mahdollinen.

Suomessa on mahdollista rokottaa kissa myös FeLViä (leukemia) ja klamydiaa vastaan, mutta näitä rokotuksia käytetään huomattavasti harvemmin.

Tietoisku blogissa: Lemmikin ylipaino ja laihdutus

Ylipaino ja laihdutus

Lemmikin paino yleensä nousee hiljalleen, eikä omistaja ehkä havaitse lemmikkinsä painon nousseen ennen kuin esimerkiksi rokotuskäynnin yhteydessä. Lemmikin painoa olisi kuitenkin hyvä seurata myös kotioloissa ja lemmikkiään voi tulla punnitsemaan eläinlääkärin vastaanotolle myös ohikulkiessaan. Erityisesti kastraation tai sterilaation jälkeen eläimen hormonitoiminta muuttuu ja yleensä ruokahalu lisääntyy. Laihduttamisen helpoin muoto on ennaltaehkäistä ylipainon syntyminen juuri säännöllisillä esim. kuukausittaisilla punnituksilla. Mikäli ylipainoa on kuitenkin jo kertynyt niin poikkeuksetta on lemmikille hyödyllistä saada paino takaisin normaalipainoon.

Koirien kuntoluokkaa on helpointa seurata kylkiluiden alueelta, kylkiluiden pitää olla tunnettavissa ilman voimakasta painamista, kun liikuttaa sormiaan edestakaisin kyljen alueella. Mikäli koiralla on ylipainoa niin kylkiluiden ja ihon välissä on kerros rasvaa, jolloin kylkiluiden tunnusteleminen on vaikeampaa. Kissalla usein liika rasva kertyy takajalkojen etupuolella olevaan vatsapussiin, jolloin näyttää että takavatsa on normaalia alempana. Myös kissoilla kannattaa kokeilla kylkiluiden tunnustelua, mutta tämän lisäksi huomioida ”takareppu”.

Lemmikin laihduttaminen kannattaa aloittaa koko perheen yhteisellä palaverilla, sillä ei auta jos perheen jäsenet eivät ole kaikki mukana projektissa. Sovitaan kuka antaa ruokaa ja milloin, mikäli ei ole käytössä desimittaa tai muuta melko tarkkaa mittaa niin kannattaa sellainen ottaa käyttöön. Tämän lisäksi sovitaan yhteiset säännöt herkkujen antamisesta, milloin niitä saa antaa ja miten tiedetään ettei koira ole saanut saman päivän aikana kaikilta perheenjäseniltä oman herkkuannoksen.

Yleensä lemmikit ovat todella taitavia kerjäämisessä, viimeistään silloin kuin laihdutus on aloitettu. On helppoa antaa salaisesti yksi juustosiivu samalla kuin tekee itselleen voileipää, mutta yhden juustosiivun kalorimäärä on koiralle (tai puhumattakaan kissasta) valtavasti suhteessa suurempi osa päivän kaloreista kuin ihmiselle. Esim. 80 kg ihminen verrattuna 8 kg lemmikki – lemmikki on vain 10% ihmisen koosta. Yksi juustosiivu on siis sama kuin ihminen söisi kymmenen juustosiivua. Jos täysin kieltäytyvälle linjalle ei ahkerasti kerjäävän lemmikin kanssa pysty niin mitä jos tiputtaisitkin juuston tai kinkun sijasta palan kurkkua? Tai antaisit palan (huom, ei koko!) suolatonta riisikakkua? Toki ideaalitilanteessa herkut jätetään minimiin, mutta olen huomannut että monesti saadaan parempia tuloksia kun ei olla liian ehdottomia omistajalle 😉

Laihdutuksen ensimmäinen tavoite on että paino ei enää nouse. Tätä seurataan viikko punnituksilla, esim. joka maanantai aamulenkin jälkeen mitataan lemmikin paino. Kun painon nousu on saatu pysähtymään, voidaan asettaa seuraava tavoite – paino laskee. Painon laskemisvauhti riippuu paljon lemmikin koosta ja ylipainon määrästä, mikäli haluat apua painotavoitteet laskemisessa niin ole yhteydessä eläinlääkäriisi.

Myös varsinaisen ruoka-annoksen määrä kannattaa tarkastaa ja mikäli lemmikillä on ollut ruoka vapaasti saataville niin ensin määrittää paljonko lemmikki vuorokauden aikana itsenäisesti ruokaa syö. Esim. kissoilla monesti ruoka on jatkuvasti tarjolla sillä kissalle on luontaista käydä syömässä pieniä aterioita tiuhaan. Aamulla voi kissalle ottaa koko vuorokauden ruuan erillisen kulhoon ja lisäillä ruokaa aina vähän kerrallaan varsinaiseen ruoka-astiaan, jolloin astia on todennäköisesti hetkittäin tyhjänä, mutta ei koskaan pitkää aikaa kerrallaan.

Laihduttamisen tueksi on eri ruokamerkeillä laihduttamiseen tarkoitettuja ruokavalioita, jotka sisältävät normaalia enemmän kuitua ja siten antavat lemmikille täyden tunteen pienemmästä annoksesta ja kuitenkin imeytyvää energiaa on suhteessa vähemmän. Kysy tuotteista lisää eläinlääkäriltäsi.

Lemmikin laihduttaminen ei ole helppoa, mutta se kannattaa. Pienikin painon tiputus vähentää huomattavasti erilaisten sairauksien riskiä!

Tietoisku blogissa: Koiran ripulointi ja oksentelu

Koiran ripulointi ja oksentelu

Oksentelu ja ripulointi ovat yksi yleisimmistä äkillistä eläinlääkärin konsultaatiota tarvitsevaa vaivaa. Oksentelu ja ripulointi voi aiheutua monesta eri syystä, useimmiten oireilu kestää muutaman päivän ajan ja rajoittuu itsestään tai kotona annettavalla tukihoidolla. Tavallisimpia vatsavaivojen aiheuttajia ovat muutokset ruokavaliossa/sopimattoman ruuan syönti, infektiot (bakteerit, virukset) tai elinperäiset aiheuttajat (haiman ongelmat, maksasairaudet). Voimakasta oksentelua voi ilmaantua myös ns. mekaanisissa ruuansulatuskanavan ongelmissa kuten vierasesineen aiheuttajan suolitukoksen ja vatsalaukun kiertymän yhteydessä.

Hoidon kiireellisyyden arvioinnissa tärkeintä on seurata koiran yleisvointia. Mikäli koira on käyttäytymiseltään lähes normaali oksentelusta ja ripuloinnista huolimatta, voi tilannetta seurata kotona ja käyttää apteekista saatavia tukihoitovalmisteita. Mikäli koira on kuitenkin kivulias, vaisu, limakalvot nahkeat tai ei ulosta niin on syytä kääntyä jo aiemmin eläinlääkärin puoleen tilanteen vakavuuden arvioimiseksi. Tietyillä koiraroduilla (mm. tanskandoggi) on suurempi alttius vatsalaukunkiertymään, jolloin koiran vatsaontelo alkaa nopeasti laajeta ja koira on erittäin kivulias sekä oksentaa voimakkaasti, tälläinen tila on hengenvaarallinen ja vaatii nopeasti eläinlääkärille hakeutumista. Veren mukana olo oksennuksessa tai ripulissa on myös merkki että on syytä olla yhteydessä eläinlääkäriin.

Myös ”normaali” oksentelu ja ripulointi voivat saada erityisesti nuoren tai vanhan potilaan heikkokuntoiseksi, sillä sekä ripulin ja oksennuksen mukana menetetään suuria määriä nestettä. Tällöin on myös syytä olla yhteydessä eläinlääkäriin, jotta nesteytyksen tarve voidaan arvioida.

Kotihoito

Ripuloinnin ja oksentelun kotihoidossa tärkeintä on huolehtia että nestetasapaino pysyy kunnossa. Koiran normaali nesteentarve päivässä on 0,5-1 dl/kg ja tämän lisäksi nestettä menetetään lisää jokaisen ripuloinnin tai oksennuksen mukana. Kyseessä on siis melko suuri määrä nestettä jonka sairastava koira tarvitsee!

Lisäksi on hyvä huolehtia elektrolyyttitasapainosta esim. Canicur tai Enteromicro ovat valmisteita joita kannattaa ripuloivalle koiralle antaa elektrolyyttitasapainon säilyttämiseksi. Ulostetta kiinteyttäviä valmisteita ovat esim. Attapekt, Inupekt tai Dia-Tab. Suosittelen valitsemaan yhden tuotteen molemmista ryhmistä.

Ruuaksi vatsaoireiselle kannattaa käyttää helposti sulavaa ruokaa kuten keitettyä kanaa (esim. maustamattomat kanasuikaleet), keitettyä riisiä, tonnikalaa, raejuustoa tai vastaavaa. Mikäli haluaa käyttää koiran omia ruokia niin esim. nappulat olisi hyvä liottaa aivan pehmeiksi. Raakaa lihaa ei suositella annettavaksi vatsaoireiselle. On myös teollisia ruokia, jotka ovat helposti sulavia kuten Hill’sin I/D tai Royal Caninin Gastrointestinal, näitä ruokia saat eläinlääkäriltäsi. Annokset kannattaa aluksi pitää pieninä ja tarjota ruokaa useita kertoja päivässä.

Oksentelevan koiran ruokinnassa kannattaa pitää hieman paastoa, mutta pitkiä paastoja ei nykyään enää suositella. Mikäli koira oksentaa kaikki ruuat tai alkaa oksentaa myös veden, on syytä käydä eläinlääkärissä.

Aina voit soittaa ja kysyä mielipidettä tilanteeseen eläinlääkäriltäsi!

Oppisopimusopiskelija Tiia aloittanut työt

Meillä viime viikkoina käyneet asiakkaat ovatkin voineet jo Tiia tavata, sillä Tiia aloitti elokuun puolessa välissä meillä oppisopimusopiskelijana päämääränä klinikkaeläinhoitajan ammattitutkinto.

Tervetuloa Tiia meille, apukädet tulevat ja ovet jo tulleet tarpeeseen!